BLOGIT

Yrittämisen onni

Sunnuntai 26.10.2014 - Pirjo Hatzitoliou


eeeee.png

Hankin kalenterin ensivuodelle jo hyvissä ajoin pari viikkoa sitten. Tyhjä ja puhdas kalenteri tuntuu taas uuden aloitukselta ja pakostakin miettii mitä kaikkea voisi miettiä ensivuodelle jotta voisin tarjota parempaa palvelua asiakkailleni. Täytin ensin vakituiset palvelutalo päivät, vakituiset asiakas kohtaamiset, vakituiset koulutuspäivät, pakolliset lomat, vapaaehtoiset lomat, läheisten syntymäpäivät, juhlapäivät ja erikseen päivät jolloin olen vain jalkahoitolassa Kortepohjassa. Kalenteri ei ollutkaan enää tyhjä mutta silti vielä puhdas.
Monet asiakkaistani kysyvät miksi en palkkaa lisää henkilökuntaa koska olen niin kiireinen. Vastaukseni on todella helppo koska en ole koskaan kiireinen, teen vain sen verran asiakkaita kuin päivääni mahtuu ja joskus olen myöhään töissä ja toisena päivänä en ole. Minullakin on päivässä vain 24 tuntia aikaa.  Yrittäjän arkea kuvataan hankalaksi ja vaikeaksi, mutta ehkäpä juuri sen takia olenkin valinnut tien jota voin itse soveltaa haluamakseni. Siksi en ole hoitolassa joka päivä vaan teen edelleen melko paljon kotikäyntejä ja pidän palvelutaloja ns. sydämelläni ja teen jalkahoitoja oikeastaan ihan missä minua tarvitaan. Ajatukseni yrittäjyyden alkuvaiheessa oli että asiakkaiden ei tarvitse luopua jalkahoidosta kun jalat eivät enää kanna hoitolaan ja liiketoiminta malli toimii edelleen. Mutta jalkahoitolassa päiväni ovat kevyitä ja teen työtä iloiten johtuen vähäisestä fyysisestä rasituksesta mitä koti- ja laitospäivät sisältävät.
Jalkahoito ei ole ammattina ainoastaan varpaiden rassaamista. Palvelujärjestelmän ja varsinkin kotihoito asiakkaiden taustojen ja perusasioiden havainnoimisella on suuri merkitys koko jalkahoito tapahtumaan.  Monet perussairaudet vaativat tietoa ja taitoa eikä jalkaterän ongelmat johdu aina kengistä ja sukista eikä väärin leikatuista kynsistä. Oman ammatillisuuden tunnistaminen ja siihen liittyvien rajojen veto on tässä työssä kaikista tärkeintä ja siksi jatkohoitoon lähettäminen ei ole nöyrtymistä tai sitä ettei itse tietäisi vaan sitä että kaikki eivät voi osata kaikkea.
Olen käynyt kotihoito asiakkaallani kerran kuukaudessa vuodesta 2007 ja asiakkaani täyttää pian 90-vuotta. Joka kerta kohdatessamme koemme suurta iloa ja elämän edessä kunnioitusta ja joka kerta hyvästellessämme koemme suurta iloa siitä että jälleen kohtaamme kuukauden kuluttua vaikka se onkin epävarmaa. Olen kuullut satoja elämän tarinoita ja kohtaloita joista voisin kirjoittaa kirjan. Monia asioita jotka ovat murtaneet ihmisten elämän joista suurimmat ovat olleet sodat ja tsunami. Jokaisella meillä on oma tarinamme ja jalkahoitolassa ne tarinat usein liittyvät jalkoihin. En siis tee jalkahoitoja pelkästään saadakseni palkkaa vaan luultavasti siitä on tullut jo elämäntapa. Ensivuoden kalenterissa on kaksi ylimääräistä vapaa-päivää joista kerron myöhemmin tulevissa blogauksissani.

Avainsanat: Jalkahoito