MILLOIN PALJASJALKA KENKIEN KÄYTTÖÄ TULISI HARKITA TARKOIN?

Harmillista kylläkin mutta paljasjalkakenkiä ei suositella kaikille ja usein niitä markkinoidaan ratkaisemaan niitä ongelmia mihin ne eivät ole sopivat. Olen pitänyt Suomen ensimmäisiä aitoja paljasjalka kenkiä jaloissani kaksi kesää jo yli 15 vuotta sitten, ja osaan kertoa melko tarkkaa mikä niiden toiminta periaate on. Feelmax oli paljasjalkakenkien kehittämisen takana ja hekin kehittävät kengän niin ettei sillä saanut kävellä kovilla pinnoilla. Ja kävelin ilman kenkiä 2 lumetonta vuodenaikaa. Nykyään markkinoilla on jo paksumpi pohjaisiakin paljasjalkakenkiä jotka ovat todellakin tyylikkäämpiä kuin aikoinaan Feelmaxit. Luotan kenkä kauppiaisiin, jotta he reagoivat asiakkaan ongelmaan niin etteivät myy kenkiä turhaan jos ne eivät ole sopivat.

Paljasjalkakengän tarkoitus on vahvistaa lihaksistoa, muuttaa kävely kinetiikkaan luonnollisemmaksi ja estää nivelien toimimattomuuden. Tämä onnistuu vain jos jalkaterän toimii kutakuinkin normaalisti eli neutraalisti. Supianaatiota voi olla eli jalan kallistumista ulkosyjälle tai pronaatiota jossa kantaluu kääntyy sisäänpäin. Supinaatiossa pohjelihas alkaa venymään paljasjalkakenkää käyttäessä ja pronaatiossa myöskin, joka on huono asia. Supinaatio jalassa ongelmaa ei tule jos lonkkapolvi linja lähtee myötäilemään askellusta, mutta jos ei,  niin polvi kuluu ja myös lonkka. 

Mutta jos pohdimme mikä idea on kävellä paljain jaloin, niin palaamme tiukasti omaan lapsuuteen ja tietenkin siihen hetkeen, kun nousemme jaloillemme ja alamme etsiä sitä omaa kineettistä ketjua, jolla liikuttelemme itseämme koko loppu elämämme eteenpäin. Ja olemme paljain jaloin, vaikka yhdessä vaiheessa kovasti lapsille kenkiä suositeltiinkin jalkaan jo heti syntymän jälkeen. Puhuttiin ensiaskel kengistä ja silloinkin olisi paljasjalka kenkä ollut parempi vaihtoehto.  Fysioterapeutti ja jalkatieteiden tohtori Petri Väyrynen on todennut, että on kovin kummallista, että kaikki me synnymme terveillä jaloilla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, ja mitä tapahtuu. Ennen kouluikää olemme saaneet jo jalkaongelmia, joita joudutaan korjaamaan.  Meidät on luotu kulkemaan paljain jaloin. Nivelet, luut, lihakset ja kudokset kaipaavat iskua ja rasitusta mutta eivät enää, kun olemme ylittäneet 40 vuoden iän jolloin ensimmäinen rappeutumis- sykli alkaa. Siihen mennessä olemme jo luoneet oman kineettisen ketjun ja sen rakenteet, joita tuemme erilaisilla kengillä, joita olemme ostaneet elämämme ajan. Ehkä hurjinta on aloittaa paljasjalkakengillä juoksu, kun on todennut, että jaloissa on nivelrikkoja ja ajattelee korjaavansa niitä tai mahdollisesti ennaltaehkäistä niitä. Tuloksena voi olla kivuliaat nivelkivut koko jalan alueella.

Asentopoikkeamista levinnyt päkiä tai matalakaarinen latta-jalkatyyppinen jalkaterä tuhoutuu paljasjalkakengissä hitaasti ja varmasti. En usko, että jalkaterän toiminnallisuudella on siinä vaiheessa kovinkaan paljon indikaatioita kengän käytölle. Silloin kun kenkää on käytetty ja asiakas tulee ongelmien kanssa jalkahoitolaan, puhutaan paistinpannu jaloista, jotka ovat menettäneet toiminta edellytyksen paljasjalka kengissä ja vaikea on löytää enää edellytystä mihinkään muuhunkaan kenkään. Paistinpannu jalassa ei ole mitään tukea ihmisen omista rakenteista.  Jos jalkaterän etuosa eli päkiä on laskeutunut ja aiheuttaa kovettumia, känsiä ja kiputiloja päkiäalueelle on paljasjalkakenkä varma tie leikkauspöydälle. Paitsi jos vielä kengillä illalla roskat ja ottaa ne heti pois jaloista. Osalle päkiä ongelmallisia, jotka haluavat kevyet kengät jalkaan suositellaan paljasjalkakenkään yksilöllistä ohutta pohjallista, jolla päkiä aluetta kevennetään. Aina ei pohjallinenkaan estä jalkaterän latistumista.

Jos nilkka tai nivelsiteet ovat nyrjähtäneet kannattaa miettiä paljasjalkakengän käyttöä tarkasti, jos ongelmaa ei ole korjattu lääkärin toimesta ja fysioterapian kautta ja saatu kantaluun oikeaan asentoon. Paljasjalkakenkä voi tuoda ongelmat, jotka säteilevät lonkasta varpaisiin asti. Joskus asiakas kertoo jopa hermovauriosta, joka on tullut kantaluun väärästä kulmasta ja paljasjalkakengällä väärästä astumisesta. Tätä ongelmaa paljain jaloin kävely ei korjaa vaan tarvitaan paljon erilaisia harjoituksia, jotka liittyvät koko lihasryhmän hallintaa lonkasta alaspäin.

Korkeakaarista jalkaa on monen asteista toiminnallisesta toimimattomaan mutta kaikkia niitä yhdistää sama asia paljasjalkakenkään miettiessä. Ei tuo enempää toimivuutta jalkaterään ja jos jäykkä kaarinen jalka alkaa notkistua niin siitä ei seuraa pilates fiilistä vaan järkyttävä koko kineettisen ketjun sortuminen. Siihen liittyy polvi, lonkka ja niskakivut ja parhaassa tapauksessa jalkaterän alueen kivut, jotka muuttuvat neuropaattisiksi. Jos korkeakaarinen jalka on toiminnallinen ja siinä on joustoa voi paljasjalkakenkää kokeilla mutta sinnekin suosittelen pitkittäiskaaren tuen ennen liikkumisen aloittamista. Korkeakaarinen jalka tuo kenkä politiikkaan muutenkin paljon ongelmia ja oikeanlaisten kenkien valitseminen on tärkeää. Korkeakaarista jalkaa ei voi korjata. Voi korjata vain oireita ja ennaltaehkäistä ongelmia.

Heikentynyt iskunvaimennusjärjestelmä tai tasapainon heikentyminen ei ole paljasjalkakenkä indikaatio. Jos kävellään koko painolla keventämättä askelta ei jalkaterä kestä rasitusta, jos alapuolella ei ole iskunvaimennusta. Ja tasapainon heikkeneminen liittyy voimakkaasti sensoriseen järjestelmään, jonka tukipilat yllättävästi löytävät jalkaterän ja varpaiden alueelta. Niitä ei kannata silloin enempää enää rasittaa vaan ostaa kunnon iskunvaimennukselliset kengät ja kotona kävellä paljain jaloin. Kaikille sekään ei sovi vaan tarvitsee myös sisätiloihin kunnon jalkineet. Nämä ongelmat liittyvät usein ikääntymiseen ja monesti omaiset haluavat ostaa vanhemmilleen paljasjalkakenkiä kesäkengiksi koska ne tuntuvat omissa jaloissa hyvältä. Kannattaa silloin miettiä millaisilla kengillä he ovat kävelleet koko ikänsä. Muutos voi olla aikamoinen ja aiheuttaa lisää ongelmia.

Diabeettikojen ja neuropaattisista kivuista kärsivien kannattaa unohtaa paljasjalkakengät. Diabetes hoitamattomana tai mahdollisesti glukoosi arvojen heittelehtiessä ei ole mitään syytä kävellä ilman kunnon iskun vaimennusta. Neuropaattiset säryt tulevat hermoston kautta ja niihin ei paljasjalkakenkä auta. Näissä ongelmissa kannattaa keskustella lääkärin sekä diabeteshoitajan kanssa mitä he suosittelevat kenkä valinnoissa ja tietenkin konsultoida myös jalkahoitajaa. Diabetes ja nivelrikko ovat ainoat sairaudet joissa kannattaa harkita paljasjalkakenkien ostoa. Ja tähänkin voin todeta, että ensin kengät voivat tuntua aivan ihanilta ja vielä koko kesänkin mutta kun vaihdetaan seuraavan kauden kenkään niin keho voi reagoida voimakkaasti ja tuloksena voi olla selkäsäryt ja nivelmuutokset.

Mutta paljasjalkakengissä on myös hyvää ja ne sopivat ns. terveelle ja toiminalliselle jalalle. Ei niinkään ylipainoisille eikä silloin kun ensimmäinen tyvinivel isosta varpaasta osoittaa kohti taivasta. Joka on nykyään nuorilla hyvin yleistä osaksi myös perinnöllinen rakennevika.

Paljasjalkakengillä liikkuminen edellyttää kantaiskumaisen kävelyn unohtamista ja siirtymistä päkiäkävelyyn ja astumaan koko jalkapohjalla käyttäen loppuaskellukseen varpaita. Uusia kenkiä ei kannata laitta heti 5 kilsan lenkille vaan ottaa mukaan lenkkarit ja kävellä ensin paljasjalka kengällä 15 minuuttia ja vaihtaa toiset kengät jalkaan, ja taas uudestaan kokeilla. Näin säästyy pohje- ja akillesjänne vaivoilta. Asiantuntijat sanovat, että keholla menee noin kaksi kuukautta tottua paljasjalkakenkään. Jos niitä käyttää heti koko ajan,  ei itse osaa hahmottaa väärää liikettä ja asentoa eikä näe ongelmien syntymistä. Kannattaa siis aloittaa varovasti ja nauttia kenkien tuomasta hyödystä pikkuhiljaa. Ja muistaa jos hyötyä ei synny ja kokee kengät epämiellyttäviksi tai ne aiheuttavat jalkapohjan kipua niin sitten kengät pitää laittaa narikkaan. Elämä on valintoja.