Jalkahoitajat koulutuksen tason myllerryksessä

Viime aikoina olen usein joutunut vastaamaan kysymykseen missä olen opiskellut jalkahoitajaksi? Kysymyksien taustalla on tietenkin sukunimeni, joka ei millään tavalla liity opiskelu asiaan mutta toki asiakkaat miettivät olenko kuitenkin opinnot suorittanut jossakin ulkomailla ja olenko itsekin ulkomaalainen. Työtäni, ja ammattitaitoani usein kiitellään ja yhä useammin annetaan palautetta siitä että teen työni täysin erilailla kuin kukaan muu on tehnyt.  Näin on ja mistä ammattitaitoni pursuaa,  ja miksi tiedän niin paljon asioita, joita jalkahoitajan ei edes tarvitsisi tietää. Lähdenpä siis pohtimaan näitä asioita.

TAUSTAT JALKAHOIDON TIELLENI

Vuosituhannen vaihtuessa olin jo opiskellut itselleni terveydenhoidon ammattinimikkeen. Silloin lähihoitajaksi opiskeleminen vaati todella paljon aikaa ja opiskelijoilta vaadittiin paljon enemmän kuin enää pitkää aikaan on vaadittu. Jotta saimme lähihoitajan paperit käteen minun tuli osata muutakin kuin pelkästään hoitamista. Opiskeltiin ihmisen kohtaamista ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista, meiltä vaadittiin jopa erilaisten puurojen valmistus taidot. Kun päädyin Peurungan poliklinikan kautta jalkahoito opiskeluun tein töitä opiskelun ohessa kotipalvelussa, ja siellä vielä silloin tehtiin töitä ihmisten kanssa, ei puhelimien. Suunnittelimme itse työviikkomme ja teimme töitä tiimissä mutta itsenäisesti. Jalkahoito tuli elämääni vahingossa mutta tarkoituksellisesti. Ja opiskelin ensimmäisten jalkahoidon koulutettavien kanssa Jyväskylässä valmistuen vuonna 2007. Opiskelu täällä oli aivan ala-arvoista, kylläkin ammattitaitoisen opettajan alaisuudessa muttei motivoituneen, eikä myöskään pedagokisesti täysi järkisen ihmisen ohjauksessa. Vietimme monta viikonloppua opiskelijoiden kanssa keskenämme työskennellen. Olin hyvin vihainen valmistuttuani saamastamme kohtelusta ja naurettavasta asioiden hyssyttelystä. Samaan aikaa edelliset ammattinimikkeen omaavat jalkojenhoitajat taistelivat ammattitutkinnon suorittavia vastaan, epäillen tutkinnon laajuutta tai että ilman ammattikorkeakoulusta jalkahoitajia ei voida päästää töihin yrittäjäksi. Olin itse samaa mieltä koulutuksen käyneenä, ja tiesin että minun oli opittava tekemään työ jotenkin muutoin, kun koulun penkillä oli opetettu.

JALKAHOITOLAN PERUSTIN VUONNA VIRALLISESTI 2007

Aloitin oman yrityksen vuonna 2007 paikallisen jalkojenhoitajan tehdessä kovasti töitä, ettei yritykseni olisi saanut kannatusta. Hän kirjoitti mielipide palstoille Keskisuomalaiseen ja soitteli asiakkailleni. Minusta puhuttiin silloin reppuselässä kulkevana jalkahoitajana, vaikka aina alusta asti olen tehnyt kotikäynnitkin ammatillisesti ja kehittänyt niistä sellaisia, että ne ovat myös asiakkaille helppoja ja tehokkaita. Kukaan muu ei kaupungissa tehnyt kotikäynneillä ammatillista jalkahoitoa koulutuksen saaneena.  Mitään syytä kilpailulle ei silloin ollut, mutta uusi yrittäjä herätti pelkoa ja ahdistusta jopa niin paljon, että pelko aiheutti yrittäjille sairastumisia ja milloin mitäkin oikeustoimi uhkauksia. Kotikäynnit ovat raskasta työtä ja tein niitä 7 vuotta vähintään 6 kotikäyntiä päivässä, joten ajokilometrejä autolla on tullut sopiva määrä. Tunnen aika monta asuntoaluetta Jyväskylässä ja olen ollut monen asiakkaan elämässä viime metreillä.  Kotikäynnit siirrän nyt toiselle kollegalle ilo mielin, ja teen niitä ilomielen niille asiakkaille, joiden kanssa olen tehnyt töitä kaikki nämä vuodet. Pisin kotikäynti asiakas suhteeni on kestänyt 16 vuotta.

OPISKELU

Jo ennen koronaa jalkahoitajia valmistui tuutin täydeltä joka suunnalta, harva heistä vain jää yrittäjäksi ja harvalla heistä jalkahoidon ammatti on pääsääntöinen tulon lähde.  Ammattitutkinto nimike on vaihtunut ja myös lähihoitajat valmistuvat suuntautumis- opinnoissa muutaman kuukauden opiskelulla jalkahoitajiksi. Lisäksi lähihoitaja voi käydä erikseen suorittamassa jalkahoitaja opintoja. Kaiken tämän lisäksi ammattikorkeakoulu tutkinto jalkaterapian osalta on myöskin muuttunut niin että sitä voi opiskella monimuotona, ja etänä eikä sen vaatimustaso ole enää sitä luokkaa mitä se oli vielä 10 vuotta sitten. Jalkaterapeuttien koulutuksen tavoite on hyvin vähän suuntautunut tieteen puolelle mitä sen pitäisi olla koska jalkahoitajat ovat niitä, jotka tekevät kliinistä työtä. Voisinpa sanoa tässä murroksessa, että fysioterapeutit ovat lähempänä ja syvempänä tieteellistä jalkatutkimusta kuin jalkaterapeutit. Joskin jalkaterapeuteissakin on eroja kuten myös kouluissa.

YHTEISTYÖ MAAHANTUOJAN KANSSA

Minä päädyin yritystä aloittaessani jalkahoitajan sateenkaaren alkupäähän, ja tapasin koulutuksessa jalkahoito alan suurimman maahantuojan joka ensimmäisessä tapaamisessa, kysyi minulta, haluanko oppia lisää asioita? Siitä lähti jalkahoito urani oppiminen, jalkahoitoon perehtyminen ja monta muuta asiaa, jotka ovat ammattitaitoni pohjalla ja perustana. Olen päässyt ulkomaille ja tavannut eri maiden jalkojenhoidon ammattilaisia ja tiedän että Suomessa olimme vielä 5 vuotta sitten korkeatasoinen ammatti porukka, mutta tällä hetkellä emme ikävä kyllä enää ole. Mitään jalkahoitolassa käyttämiäni taitoja en ole oppinut koulun penkillä enkä usko, että niitä siellä pystyy edelleenkään oppimaan. Yhteistyömme maahantuojan kanssa on jatkunut kaikki nämä vuodet vuodesta 2008 tähän päivään asti. Ja jalkahoidon koulutus on ollut myllerryksessä koko tämän ajan, eikä se ikävä kyllä ole kehittynyt parempaan suuntaan.

TIETO JA TAITO

Mistä olen kaiken tietoni ammentanut. Tähän kysymykseen ei ole siis yhtä vastausta vaan monta. Viime viikolla vastasin asiakkaalle, että elämän kokemus tuo tietoa.  Olen kuunnellut asiakkaita, olen etsinyt heidän puolestaan tai heidän kauttaan tietoa ja olen joutunut henkilökohtaisen taustani takia paljon terveydenhuollon kanssa tekemisiin. En puhu koskaan asioista niin ettei siitä tavallinen ihminen ymmärtäisi mitään, virtsarakon toiminnankin voi selittää kansankielellä niin ettei tarvitse pelätä tutkimuksiin menoa. Elämä vaan opettaa ja kokemus tuo paljon viisautta. Lisäksi olen tiedonhaluinen ja perustan kaiken mitä teen tieteeseen. Siksi olen hämmentynyt siitä, ettei Suomalainen ammattikorkeakoulu pysty kehittämään jalkaterapiaa enemmän tieteen suuntaan, kun kliinisen työn tekijät ovat jo kentällä töissä. Tiede menee jalkahoidossa eteenpäin vain tutkimuksen kautta ja sitä tarvitaan, kun ihmisen evoluutio muuttuu. Ensin oletettiin, että elämme kaikki yli satavuotiaaksi mutta nyt onkin niin, ettemme elä koska emme liiku tarpeeksi ja syömme itsemme sairaaksi. Haluan jalkahoitoni kautta tuoda asiakkaille tietoa jalkojen hyvinvoinnista ja niistä ongelmista, jotka niitä rasittavat. Ennaltaehkäisy taasen lähtee suurimmista käsistä ja me olemme hetkellä jalkahoito puolella polvillamme hyvinvointi alueen edessä. Se tuskin tuo tälle saralle mitään parempaa.

JALKAHOITAJIA TARVITAAN AINA

Miksi näin on käynyt koulutuksen osalta? Siksi että ammattikoulutuksesta on tehty liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on tehdä opettamisesta kannattavaa. Valtion tuet perustuvat oppilasmäärään ja valmistumiseen, joten on ihan sama, kunhan saadaan papereita ulos kouluista. Ikävä sivuoire tässä on se, että valmistuneet eivät ymmärrä tarvitsevansa lisäkoulutusta, paljon kokemusta ja tietoa sekä yhteistyö taitoja tehdessään ensi askeleita yrittäjänä. Ennen koulussa sanottiin, että jalkahoitajia tarvitaan aina, no toki näin onkin mutta ammattitaito pitäisi olla kaiken pohjalla ja se että haluaa kehittää itseään.

LOPUKSI

Syyskuussa tapasin mittavan määrän kollegoita Jyväskylässä koulutuspäivillä. Intoa ja tiedon halua riittää mutta siltikin kun puhutaan asioista hieman vierestä tuli joukosta jo vasta reaktiota siitä, ettei asia ollut ihan selkeästi kerrottu. Oppiminenkin on muuttunut, asiat halutaan valmiiksi pureskeltuina lähes valmiina tietona, jotta itse ei tarvitse ajatella. Oppiminen on taitolaji, meillä Suomessa opetetaan lapsia oppimaan. Ikävä kyllä ammatillisessa koulutuksessa on jo menty niin pitkälle, että ei tarvitse oppia kunhan vaan on paikalla ja osallistuu oppimiseen tai itse asiassa ei tarvitse olla enää paikallakaan kun opetus tapahtuu suurimmalta osalla etänä. Jalkoja onneksi ei pysty vielä ainakaan  etänä hoitamaan vaikka sitäkin mahdollisuutta tarjottiin koronan alkumetreillä.