Tietoa kuivasta ihosta

Kuivan ihon eri tyypit ja syyt

Suomalaisista joka toinen kärsii kuivasta tai erittäin kuivasta ihosta. Kuivuus iholla ilmenee asteittain ja eri vaikeustasolla. Kuivasta ihosta kärsivät kaikki ikäluokat mutta erityisesti pienet lapset ja yli 60-vuotiaat. Naisilla kuiva iho on yleisempi ongelma kuin miehillä ja noin 15-20% väestöstämme kärsii alttiudesta kserodermiaan eli atooppiseen iho ongelmaan.

Ihon kuivuus johtuu joko ulkoisista tai sisäisistä tekijöistä

Eksogeeniset eli ulkoiset tekijät ovat yleisin syy kuivaan ihoon. Ilmasto- ja ympäristötekijät vaikuttavat yhä enemmän ihon rakenteeseen ja lisäävät ihon ulkoisia ärsykkeitä. Kemikaalit, kuten puhdistusaineet ja liuottimet, joutuessaan ihon kanssa kosketuksiin aiheuttavat usein vakaviakin allergia oireita jotka ilmenevät ihon kuivuutena. Muut ulkoiset tekijät, uv-säteily, ihonhoitotuotteiden ja terapeuttisten valmisteiden sekä lääkkeiden vaikutukset ovat tärkeä kuivan ihon ongelman alkulähde.

Endogeeniset eli sisäiset tekijät joko aiheuttavat tai edistävät iho kuivuutta. Niihin kuuluvat perinnölliset taipumukset, ihon biologinen ikääntyminen, hormonien vaikutukset sekä eräät iho-ja sisätaudit kuten neurodermatiitti (kutina-raapisoireisto) , psoriaasi ja diabetes.

Ihon tärkeimmät luonnolliset kosteuttajat urea ja aminohappo sekä orvaskeden lipidit vaikuttavat ihon kosteus tasapainoon.

Urea ja aminohapot

Ureaa syntyy tiettyjen aminohappojen, erityisesti arginiinin, hajoamistuotteena solujen sarveitumisprosessissa. Sarveistumishäiriöissä on kyse näiden aminohappojen etenkin arginiinin puutteesta joka johtaa ureapitoisuuden merkittävään alenemiseen jolloin luonnollinen kosteus vähenee. Kuivan ihon urea pitoisuus on todettu tieteellisissä tutkimuksissa 50% pienemmäksi kuin terveen ihon. Tämä lisää veden poistumista orvaskeden kautta jolloin iho kuivuu.

Lipidit sarveiskerroksessa

Sarveiskerros on ihon uloin kerros ainoastaan 0,02 millimetriä paksu, mutta toimii kuitenkin kaikkein tärkeimpänä suojakerroksena. Normaalissa ihossa kuolleet solut ovat tiivisti pakattu tässä kerroksessa ja sisältävät noin 10 prosenttia vettä. Lipidit( (etenkin triglyseridit, vapaat rasvahapot ja kolestrolit)) ovat solujen välissä ja toimivat niin kuin yhdistävä laasti. Jos iho rasittuu liikaa ulkoisista vaikutteista johtuen, voivat lipidit liueta, joka vaikuttaa siihen, että veden menetys lisääntyy ihosta. Jos iho kuivuu, kutistuu sarveiskerroksen solut ja ne surkastuvat. Silloin muodostuu pieniä halkeamia sarveiskerrokseen, joka johtaa siihen, että sen puolustuskyky heikkenee.

Ihon kuivuuden eri asteet

Kuivaan ihoon on monta eri syytä ja asteisuus vaihtelee lievästä erittäin vaikeaan ihon kuivuuteen. On kuitenkin melko turhaa analysoida kuivan iho eri muotoja koska yleisesti tunnetaan joko kuiva iho tai erittäin kuiva iho. Näissä molemmissa ihon kuivuus asteissa on kysymys lähinnä luonnollisten kosteuttajien, etenkin urean,vähäisyys. Atooppisen ihon oire syntyy taasen rasvahappoaineenvaihdunnan häiröistä.

Kuiva iho

Kuivassa ihossa näkyy hilseilyä, tuntuu karheutta ja kireyden tunnetta sekä kutinaa.

Ihon luonnollisten kosteuttajien puute voidaan korvata käyttämällä ihonhoitotuotetta, joka sisältää noin 3-5 % ureaa. Siten ihon kyky sitoa kosteutta kasvaa, ja ihon kunto paranee tai normalisoituu.

Erittäin kuiva iho

Erittäin kuivan ihon oireita ovat karheus, halkeilu ja taipumus pykimien muodostamiseen. Lisäksi iholle muodostuu helposti kovettumia ja se kutisee usein voimakkaasti jolloin raapimisen seurauksena iho voi myös tulehtua.

Toisin kuin kuivalle iholle, pieniä pitoisuuksia ureaa sisältävän tuotteen käyttö ei riitä erittäin kuivalle iholle. Usein tarvitaan hoitoa valmisteilla, jotka sisältävät 10 %-15 % ureaa.

Atooppinen kuiva iho

Noin 15-20 % väestöstä kärsii atooppisesta kuivasta ihosta ja altistuu siten neurodermatiitille. Iho hilseilee, siinä on selkeää karheutta. Atooppisen ihon jäkälöitymisellä tarkoitetaan ihonpaksuuntumista ja halkeilua. Ihossa voi myös olla pykimiä ja voimakasta kutinaa ja punoitusta ja tulehdusherkyyttä.

Sen lisäksi, että luonnollisia kosteuttajia on liian vähän, myös rasvahappoaineenvaihdunta on häiriintynyt. Tämä johtaa suojalipidien laadullisiin ja määrällisiin muutoksiin ja siten suojatoiminnon pettämiseen.

Atooppisen kuivan ihon syyt ja hoito

Ihmisillä, joilla on atooppinen kuiva iho, linolihapon ja sen metaboliittien, kuten gammalinoleenihapon, pitoisuus orvaskedessä on huomattavasti alentunut huolimatta siitä, että he saavat riittävästi välttämätöntä omega-(n)-6-rasvahappoa. Samanaikaisesti kertatyydyttymättömiä omega-9-rasvahappoja, erityisesti öljyhappoa, on liikaa. Tästä seuraa, että atooppisessa dermatiitissa muodostuu enemmän öljyhapon kanssa esteröityneitä dysfunktionaalisia keramideja kuin fysiologisia keramideja, jotka sisältävät erityisen runsaasti linolihappoa.

Tämä puute vaikuttaa laaja-alaisesti neurodermatiittipotilaan ihon kuntoon. Omega-6-rasvahappojen systeemisestä ja paikallisesta käytöstä voi siten olla hyötyä.

Suun kautta otettavien valmisteiden lisäksi omega-6-rasvahappoja sisältävien ihonhoitotuotteiden käyttö on osoittautunut tehokkaaksi, sillä ne sisältävät runsaasti linolihappoa ja gammalinoleenihappoa ja niitä voidaan levittää suoraan iholle. Välttämättömien rasvahappojen saannin turvaaminen sekä suun kautta annettavalla että paikallisesti käytettävällä helokkiöljyvalmisteella on osoittautunut erityisesti lapsilla hyväksi ja erittäin turvalliseksi hoitomalliksi ("sandwich"-hoito).

Helokkiöljyä voidaan käyttää sekä suun kautta että paikallisesti, ja sille on ominaista sen suuri linolihappo- ja gammalinoleenihappopitoisuus (yhteensä noin 85 %) sekä kliinisesti todettu sopivuus iholle.

Keramidit: tärkeimmät suojalipidit

Kun pitkäketjuisia välttämättömiä rasvahappoja - erityisesti linolihappoa ja gammalinoleenihappoa - on liian vähän, keramideissa tapahtuu muutos. Tämä aineryhmä muodostaa sarveissolujen välisen lipidisuojan, joka toimii sideaineena samalla tavoin kuin muurilaasti seinätiilten välissä ja jolla on keskeinen tehtävä ihon kosteuden säätelyssä. Läpäisyesteen stabiilius ja toimivuus ovat riippuvaisia välttämättömien rasvahappojen riittävästä saannista.

Tieteelliset kokeet ovat osoittaneet, että paikallisesti käytetyt omega-6-rasvahapot imeytyvät suoraan linolihaposta riippuvaan lipidirakenteeseen ja palauttavat siten atooppisen potilaan heikentyneen suojatoiminnon normaaliksi.

Ehjä lipidikalvo

1 Keramidit

2 Kolesteroli

3 Vapaat rasvahapot

Atooppisen potilaan häiriintynyt lipidikalvo, jossa on sekä määrällisiä että laadullisia lipidirakenteen muutoksia.

1 Öljyhappo

Muut atooppisen kuivan ihon tekijät

Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi atooppisessa kuivassa ihossa on keskeisenä tekijänä luonnollisen kosteuttajan, urean, merkittävä vähäisyys. Vakava urean puute heikentää ihon kykyä sitoa vettä. Neurodermatiittipotilailla tilanne voidaan korjata runsaasti ureaa 15 % sisältävillä ihonhoitotuotteilla.

Allpresan® tulehtuneelle iholle tarkoitetuissa hoitovaahdoissa on sekä ureaa 5-15% että helokkiöljyä. Näiden kahden luonnosta peräisin olevan aineen on todettu tekevän atooppisen ihon hoidosta tavoitteellisempaa ja tuloksellista.

Huom! 15% ureaa sisältäviä ihonhoito tuotteita ei suositella käytettäviksi yli viikon ajan kerrallaa. Tuote kannattaa vaihtaa viikoksi keveyempää esim. 5% tuotteeseen ja jatkaa taas sen jälkeen hoitoa suuremmalla annoksella.