Arvonlisävero

Tässä selvitystä miksi jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneet sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset maksavat arvonlisäveroa tuottamastaan ammattitaitoisesta palvelusta.

Jalkahoitaja nimikettä saa kuka vaan käyttää.  Jalkojenhoitaja nimike ei ole vapautunut kaikkien käyttöön.Jalkojenhoitaja nimike on kyllä poistunut nimkesuojattujenlistalta, koska jalkojenhoitaja-koulutusta tai vastaavaa terveydenhuollontutkintoa ei ole enää olemassa. Nimikesuojaus säilyi kuitenkin terveydenhuollonoikeusturvakeskukseen rekisteröidyillä jalkojenhoitajilla. Toisin sanoen ammattitutkinnon suorittaneet eivät voi käyttää esimerkiksi
nimikettä ammattitutkinnon suorittanut jalkojenhoitaja vaan käytetään edelleen nimikettä jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittanut.

Ammattitutkinnon suorittaneiden arvonlisäveron tasapuolisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Jalkojenhoidon ammattitutkinnon kehittyminen

Jalkojenhoidon ammattitutkinto on lisätty sosiaali- ja terveysalan tutkintorakenteeseen vuonna 2000. Tutkinnon lisäämisesityksen tekijänä on tuolloin ollut viiden ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestäjän edustajan lisäksi Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttien Liitto ry:n puheenjohtaja. Opetushallitukselle tehdyn esityksen liitteenä ovat olleet puoltavat lausunnot seuraavilta tahoilta: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Kunnallisvirkamiesliitto KVL, Kunta-alan ammattiliitto KTV, Suomen Kotipalveluhenkilöt ry, Suomen Kuntaliitto, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Terveydenhuoltoalan yhteistyöjärjestö Tehy sekä Suomen Kosmetologien Yhdistys. Tutkintorakenne-esitys on valmisteltu edelleen opetusministeriölle terveysalan sekä kuntoutusalan koulutustoimikuntien puoltavin lausunnoin. Opetusministeriön asetuksella jalkojenhoidon ammattitutkinto sijoitettiin vuonna 2000 sosiaali- ja terveysalan (koulutusala) sosiaali- ja terveysalan (opintoala) ammattitutkinnoksi.

Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaisesti Opetushallitus päättää näyttötutkintojen perusteista. Tutkintojen perusteiden valmistelu tehdään yhteistyössä työelämän osapuolten, työnantajien ja työntekijöiden edustajien, opetusalan edustajien (erityisesti ko. tutkinnon asiantuntijoiden), tarvittaessa itsenäisten ammatinharjoittajien edustajien sekä tutkinnon sisällön ja toimialan muiden asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon perusteista pyydettiin vuonna 2002 myös erikseen lausunnot sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta ennen tutkinnon perusteiden vahvistamista. Opetushallitus on päättänyt Jalkojenhoidon ammattitutkinnon perusteista 30.8.2002 (OPH 49/011/2002).

Ammatillisten tutkintojen koulutus- ja opintoalojen luokitus on uudistunut. 1.1.2006 voimaan tulleessa asetuksessa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (1037/2005 ) jalkojenhoidon ammattitutkinto sijoittuu sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan (koulutusala) terveysalan tutkinnoksi. Tähän terveysalan opintoalaan on sijoitettu seuraavat tutkinnot: jalkojenhoidon ammattitutkinto, obduktiopreparaattorin ammattitutkinto, sairaankuljettajan ammattitutkinto, kipsimestarin erikoisammattitutkinto ja psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinto.

Kaikkien tutkintorakenteessa olevien näyttötutkintojen perusteet pyritään tarkistamaan ja uudistamaan työelämän muutosten mukaan ammattitaitovaatimuksiltaan valideiksi vähintään viiden vuoden välien. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon perusteiden uudistamistyö on käynnistymässä tänä vuonna.

Ammattitutkinnon suorittaneiden rekisteröinti

Laki ja asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994 ja 564/1994 ) ovat samalta vuodelta, jolloin näyttötutkintojärjestelmä perustettiin silloisella ammattitutkintolailla (306/1994 ) ja sitä täydentävällä asetuksella (308/1994 ). Koulutuslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä em. ammattitutkintolaki kumottiin ja näyttötutkintojärjestelmää koskevat säädökset siirrettiin lakiin ja asetukseen ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998 ja 812/1998 ).

Koulutuslainsäädännön ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden lainsäädännön muutokset eivät ole edenneet siinä mielessä samaa tahtia, että terveydenhuollon nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammattinimikkeissä (564/1994 , 1 §) mainitaan ammatillisen koulutuksen kokonaisuudistusta edeltäneet ammattinimikkeet (mm. jalkojenhoitaja, lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja ja mielenterveyshoitaja). Asetuksessa eivät sen sijaan ole nykyisessä tutkintorakenteessa olevat aikaisemmin luetellut sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan sekä terveysalan opintoalan tutkinnot.

Ongelma

Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneita ei siis rekisteröidä jalkojenhoitajina Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen rekisteriin (kuten tehdään jalkojenhoitajan tutkinnon suorittaneiden kohdalla). Tämä on aiheuttanut ongelmia verohallinnon tulkinnoissa, sillä jotkut verottajat vaativat rekisteröinnin, että palvelujen tarjoaja vapautuisi arvonlisäverosta. Eli jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneiden myydessä jalkojenhoitopalveluita verottaja vaatii arvonlisäveroa 22 %. Tämä puolestaan aiheuttaa ongelmia tarjouskilpailuissa, joissa muut tarjoajat ovat vapaat ALV:stä. Täten erilaisen jalkojenhoidon tutkinnon suorittaneet ovat eriarvoisessa asemassa. Lisäksi eri kunnissa on erilainen käytäntö asian tulkinnassa.

Epäoikeudenmukaisuutta lisää se, että useissa koulutusorganisaatioissa jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittamiseksi edellytetään aiempi terveydenhuollon tutkinto. Siitä huolimatta, että henkilöllä olisi aikaisempi rekisteröity terveydenhuollon tutkinto, verottaja edellyttää jalkojenhoidon ammattitutkinnon rekisteröintiä voidakseen myöntää ALV-vapautuksen.

Huomionarvoista on myös se, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei pidä jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneiden rekisteröintiä edes tarpeellisena. Sen edustaja toteaa, että "valitettavasti rekisteröintiin on alettu kytkeä erilaisia muita tekijöitä kuten arvonlisäveron määräytyminen, jotka eivät liity rekisterin alkuperäiseen ja varsinaiseen tarkoitukseen".

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten ja milloin hallitus aikoo tasapuolistaa arvonlisäverotusta eri ammatinharjoittajaryhmien kohdalla?

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 2007

Paula Risikko /kok
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Paula Risikon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1113/2006 vp:

Miten ja milloin hallitus aikoo tasapuolistaa arvonlisäverotusta eri ammatinharjoittajaryhmien kohdalla?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Arvonlisäverolain (1501/1993 ) mukaan veroa suoritetaan periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Lain 34 §:n mukaan veroa ei kuitenkaan suoriteta terveyden- ja sairaanhoitopalvelun myynnistä. Lain 35 §:n mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä. Verottomuuden edellytyksenä on, että kysymyksessä on valtion tai kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettava hoito taikka yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990 ) tarkoitettu hoito tai sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity.

Terveyden- ja sairaanhoidon jättäminen arvonlisäverotuksen ulkopuolelle on perustelua siitä syystä, että kysymys on pääosin julkisin varoin rahoitetusta toiminnasta. Myös yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi (2006/112/EY) edellyttää terveyden- ja sairaanhoidon verottomuutta.

Lähtökohtana verovapaan terveyden- ja sairaanhoidon laajuuden määrittelyssä on se, että verovapaus noudattaa mahdollisimman pitkälti yleispoliittisia tavoitteita siitä, minkätyyppisen hoidon tulee olla yhteiskunnan tukemaa. Soveltamisongelmien välttämiseksi tavoitteena määrittelyssä on lisäksi se, että rajanveto on mahdollisimman selkeä. Näillä perusteilla yksityisessä toiminnassa rajaus on suoritettu siten, että verosta on vapautettu vain yhteiskunnan valvontaan kuuluva hoitotoiminta.

Yksityisen terveyden- ja sairaanhoidon verottomuus koskee vain laillistetun toiminnan piiriin kuuluvaa hoitoa. Arvonlisäverolaissa tarkoitettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat lääkäreiden ja hammaslääkäreiden lisäksi muun muassa sairaanhoitajat, hammashoitajat ja koulutetut hierojat. Terveydenhuollon ammattihenkilöt on määritelty tarkemmin terveydenhuollon ammatinharjoittamista koskevassa lainsäädännössä sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992 ). Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ylläpitää terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriä (Terhikki). Rekisteriä pidetään ammattihenkilöiden valvontatehtävien suorittamiseksi. Valvonnan tavoitteena on potilasturvallisuuden ja terveydenhuollon laadun edistäminen.

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa asetuksessa (564/1994 ) nimikesuojattuna ammattinimikkeenä on jalkojenhoitaja. Aiempi jalkojenhoitajakoulutus on yhdistetty lähihoitajakoulutukseen. Jalkojenhoidon ammattitutkinnon ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että ne edellyttävät terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittavan peruskoulutuksen tai kauneudenhoitoalan peruskoulutuksen tasoisia tietoja ja taitoja. Pelkästään jalkojenhoidon ammattitutkinnon laajuus ei sisällöltään, laajuudeltaan eikä tutkintonimikkeeltään vastaa aiempaa jalkojenhoitajan tutkintoa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiltä vaadittava peruskoulutus eli lähihoitajakoulutus antaa mahdollisuuden rekisteröityä terveydenhuollon ammattihenkilörekisteriin. Sen sijaan kauneudenhoitoalan peruskoulutus ei oikeuta rekisteröitymään.

Näin ollen Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei voi antaa nimikesuojausta eikä rekisteröidä jalkojenhoitajaksi nykyisen jalkojenhoidon ammattitutkinnon perusteella. Nimikesuojauksen ja rekisteröinnin puuttuminen eivät estä jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittaneita työskentelemästä tällä alalla, mutta he eivät voi käyttää jalkojenhoitajan nimikesuojattua ammattinimikettä.

Arvonlisäverotuksessa verottomuuden perusteena on muun muassa se, että hoito on lain nojalla rekisteröidyn terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa. Se, mitä ammattiryhmiä on pidettävä terveydenhuollon ammattihenkilöinä, kuuluu terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä säänneltäviin seikkoihin. Verotuksessa ei ole syytä luoda omia erillisiä terveydenhuollon ammattiryhmiä koskevia määrittelyjä eikä tehdä omia yhteiskuntapoliittisia linjauksia siitä, minkälaiset hoidot kulloinkin hyväksytään yhteiskunnan valvoman terveydenhuollon piiriin. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen verottomuuden tulee perustua terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä tehtyihin ja tulevaisuudessa tehtäviin linjauksiin.

Edellä mainituista syistä johtuen arvonlisäverolain muuttaminen ei ole perusteltua.

Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2007

Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos